Moni yritysjohtaja painottaa sitä, miten tärkeää on se, että johtajalla on intohimoinen suhde toimintaan. Yrittäjiä kehotetaan toimimaan alalla, johon heillä on intohimo. Tämä onkin tärkeää, sillä muutoin ei jakseta kohdata kaikkia niitä lukuisia vastoinkäymisiä, joita liiketoiminta aina aika-ajoin kohtaa. Eikä huippuosaamistakaan kehity, jos asenne on valju. Kasvuyrityksessä täytyy olla valtava annos innostusta ja kiinnostusta, jopa intohimoa tekemistä kohtaan.
Innostumisella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Innostuminen sekä avaa silmiä uusille mahdollisuuksille, että myös helposti sokeuttaa realiteeteille. Vaikka johtaja olisi kuinka innostunut, niin asiakkaan kannalta asia ei ehkä olekaan niin tärkeä tai ajankohtainen. Innostusta vaalivassa yrityskulttuurissa voi johtaja kokea realiteettien esille nostamisen latistavana, näköalattomana ja johtajaa henkilökohtaisesti vastustavana ongelmallisena asiana.
Innostuminen ja kiinnostuksen kohde on usein varsin tunnepitoinen asia. Nämä tunteet ovat toki valtavan hienoja ja kannustettavia asioita. Mutta jos yritystoimintaa johdetaan tunne edellä, niin valitettavasti silloin usein liiketoiminnallisuus kärsii. Liiketoiminnan kannalta huonot valinnat voivat ennen pitkää aiheuttaa jopa tunnemyrskyn, jolloin kasvuhakuisuus muuttuukin selviytymistaisteluksi. Rakentavinta ja kauaskatseisinta on ohjata innostumista liiketoiminnallisesti kestäviin ideoihin, avoimuuteen, realiteettien täysimääräiseen huomioimiseen sekä asiakkaiden ja työntekijöiden kunnioittamiseen.