Ideaan rakastuminen on vähän samankaltaista kuin uuden auton ostaminen. Ensin vähän haeskellaan ja vertaillaan, katsotaan mainoksia ja kysellään tuttavilta. Syttyy pieni ihastus ja mennään autokauppaan koeajolle. Ei ihastusta heti uskalla kovaan ääneen sanoa, kun kuitenkin näin isossa asiassa pitää toimia järkevästi, eikä olla tunteiden vietävänä. Ihastus kasvaa vähitellen eivätkä ajatukset enää päästä irti. Tämä se on – nimi paperiin!
Oletko koskaan miettinyt, miksi automainoksissa on isot mielikuvia herättävät kuvat ja tekniset tiedot pienellä präntillä? Koska auto ostetaan tunteella ja tämä tunne halutaan perustella faktoilla. Samoin meille käy helposti ideoiden kanssa. Ideat – varsinkin omat ideat – tuntuvat ratkaisevan jonkin ongelman ja siksi niihin on niin helppoa rakastua. Kuitenkin idea, johon rakastutaan, ei valitettavasti saa sitä hoitoa, jota se tarvitsisi. Hyvää ideaa pitää testata, tarkistaa markkinavastaavuus ja muuttaa saadun palautteen mukaan. Näin ideasta voisi kuoriutua mullistava innovaatio. Auto ostetaan omaan käyttöön, mutta innovaatiot on tarkoitettu asiakkaiden hyödyksi. Jos asiakashyöty puuttuu, ei innovaatio ole minkään arvoinen.
Hellää huomiota ja rakkautta saanut idea jää tästä paitsi ja sitä edistetään sen omilla ehdoilla. Sen toteuttamista jatketaan, vaikka saatu palaute olisikin kaksijakoista. Toteutusprojekti venähtää pitkäksi ja budjettikin ylittyy. Idea ei ollutkaan ihan kypsä ja toteutusvaiheessa tulee yllätyksiä, joihin pitää reagoida. Lopulta idea pitää pakon sanelemana julkaista vähän raakileena. Markkinavastaavuus jää vähän vajaaksi ja kaupalliset tavoitteet eivät ihan toteudu – ainakaan yhtä hyvin, kuin jos olisi rakastuttu idean sijasta innovointiin.
Kun rakastutaan innovointiin, niin ideoita – myös raakileita – arvostetaan. Ideoiden käsittely annetaan mieluiten riippumattomalle henkilölle, jolla ei ole vahvaa tunnesidettä yksittäisiin ideoihin. Hänen tehtävänään on kasvattavaa, karsia, muokata ja möyhentää idearypästä. Yksi keskeisimmistä tehtävistä on varmistaa innovaation vastaavuus asiakkaiden todellisiin tarpeisiin. Mikäli mahdollista, niin otetaan myös asiakas mukaan innovoimaan. Mahdollisuudet innovaation menestymiselle ovat huomattavasti paremmat.
Kerrotaan, että Applella jollekin tuli idea, että lisätään puhelimeen merkittävästi prosessoritehoa. Jos tälle idealle olisi naurettu tai tähän ideaan olisi rakastuttu, niin koko hanke olisi todennäköisesti kuollut jo alkumetreille. Mutta ideasta muovautui innovaatio, joka muutti koko maailman. Jämäkämpi prosessori mahdollisti uuden käyttöjärjestelmän sekä avasi oven lukemattomille sovelluksille. Jälkikäteen tarkasteltuna ei alkuperäinen idea tunnu enää kovin oleelliselta, vaan oleellista oli se innovointiprosessi, joka mahdollisti älypuhelimien valtakauden. Eikä sekään ole niin oleellista, mitä ensimmäisessä postit-lapussa tarkalleen ottaen luki. Tämän mullistuksen jälkeen on ihmisillä nyt hyvin erilaiset tarpeet ja jälleen innovoidaan askeleita kohti parempaa maailmaa.
