Työn ulkopuolinen muu elämä

Työn ulkopuolinen muu elämä on vapaa-aikaa, joka ei kuulu työnantajalle. Sen vaikutus työmotivaatioon on kuitenkin hyvä tiedostaa ja ymmärtää. Työ- ja vapaa-ajan rajat eivät ole enää useinkaan kovin selkeitä, mikä lisää tämän osa-alueen tärkeyttä. Usein myös työn ulkopuoliset asiat tulevat työajalle. Sosiaalisen median viestit ja muut asiat ovat läsnä työelämässä ja vaikuttavat ainakin mielialoihin – sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Levon tärkeys

On sekä työntekijän, että työnantajan edun mukaista, jos työntekijä pystyy vapaa-ajallaan lepäämään ja virkistymään. Tutkimusten mukaan on yllättävän yleistä, että työmurheet vaivaavat työajan ulkopuolella. Jos työasiat esimerkiksi valvotuttavat öisin tai muulla tavoin kuormittavat vapaa-aikana, laskee se pitkittyessään sekä työtehokkuutta että työmotivaatiota. Siksi työnantajan on hyvä aika-ajoin kysyä ja varmistaa, etteivät työasiat kuormita työn ulkopuolista muuta elämää.

Nykyään puhutaan paljon yksityisen- ja työelämän välisestä tasapainosta (”work-life balance”). Itse hieman vierastan tätä jaottelua, sillä se mielestäni helposti korostaa ajatusmaailmaa, että varsinainen elämä on ansiotyön ulkopuolella. Minusta parempi jaottelu on puhua työn ja levon tasapainosta. Työ voi olla raskasta ja silti mielekästä. Mutta työn jälkeen tulee ihmisen saada palautua lepäämällä – niin mentaalisesti kuin fyysisestikin. Vuosituhansien ajan ovat ihmiset tehneet mielekästä ansiotyötä, kuten maanviljelyä ja karjankasvattamista sekä harjoittaneet lukuisia muitakin ammatteja, joissa yksityinen- ja työelämä ovat kietoutuneet hyvin tiiviisti toisiinsa. Eikä näissä ammateissa sanottavammin ole problematisoitu yksityisen- ja työelämän välistä tasapainoa. Sitävastoin on arvostettu ahkeraa työntekoa ja opittu huolehtimaan riittävästä levosta.

Vastapaino ja joustavuus virkistää

Työnantaja voi edesauttaa virkistymistä vapaa-ajalla esimerkiksi rohkaisemalla pitämään työasiat niille sovituissa raameissa. Parhaimmillaan vapaa-aika tarjoaa selkeää vastapainoa työajalle. Varsinkin ajatustyöläisille on hyvä tarjota tukea liikuntaan ja muihin fyysisiin aktiviteetteihin. Tärkeää on sekin, että työntekijä pystyy vapaa-ajallaan nauttimaan vapaudestaan ja ansaitsemastaan palkasta. On myös hyvä, jos työpaikka voi ajoittain joustaa työntekijän henkilökohtaisten elämäntilanteiden mukaisesti.

Leikkiminen työaikana ei paranna työmotivaatiota

On kuitenkin hyvä täsmentää, että työn ei tarvitse olla leikkimistä. Leikkiminen sopii lapsille ja virkistyspäiviin, ei työpaikoille. Joskus nämä menevät sekaisin ja työpaikoista pyritään tekemään viihtyisiä tuomalla työpaikoille biljardipöytä tai muita leikkivälineitä. Toki sellaiset voivat virkistää lyhytkestoisilla tauoilla, mutta leikkiminen ei itsessään paranna työmotivaatiota. Tämä ei johdu ryppyotsaisuudesta vaan siitä, että töihin tullaan ansaitsemaan elantoa. Pienikin työn tekemiseen liittyvä parannus on selvästi parempi investointi. Pääasiassa kannattaa pyrkiä siihen, että työajalla keskitytään työn mielekkyyteen ja vapaa-ajalla keskitytään virkistäytymiseen.