Päätöstenteko yhdessä

Monesti päätöksiä tehdään yhdessä muiden kanssa – esimerkiksi hallituksessa, johtoryhmässä tai muissa päätöksentekoryhmissä. Hallitustyöskentely on oma iso kokonaisuutensa, mutta puhun nyt yleisemmin yhdessä päättämisestä ja jälleen painottaen enemmän ajattelutapaa kuin muotoa.

Mallia poliitisesta päätöksenteosta?

Yhdessä päättämiseen haetaan usein mallia ja muotoja politiikasta, sillä poikkeuksella, että opposition olemassaoloa ei juurikaan arvosteta. Mallin ottaminen politiikasta saattaa johtua siitä, että se on malli, jota näemme yleisimmin tiedotusvälineissä ja on siten ainakin jossain määrin tuttua. Hyvää siinä on se, että sitten on ainakin jokin malli yhteiseen päätöksentekoon. Mutta en voi luvata, että näillä minun ohjeillani ja suosituksillani kukaan voisi pärjätä politiikassa. Politiikassa usein tärkeää on se, miltä asiat näyttävät, jolloin päätöksenteon laadukkuus voi jäädä toissijaiseksi. Nämä ajatukseni taitavat soveltua paremmin yrityksissä ja yhdistyksissä yhdessä tehtäviin päätöksiin.

Eriävien näkemysten arvostaminen

Kun päätöksiä tehdään yhdessä, on erityisen tärkeää pyrkiä kunnioittamaan ja arvostamaan toisten näkemyksiä – riippumatta siitä, kuinka mieluisia tai loukkaavia ne ovat. Jos ryhmä toivoo, että kaikki olisivat samaa mieltä ja että kaikilla olisi sama näkemys, niin yhdessä päättämisen hyöty jää varsin vähäiseksi. Yksi ihminen, jolla on nämä näkemykset, voisi tehdä päätökset yksin ja säästää näin muiden aikaa ja vaivaa. Yhdessä toimimisen hyöty tulee juuri siitä, että kannustetaan kaikkia itsenäiseen ajatteluun ja tuomaan omat yksilölliset näkökulmansa päätöksenteon rakennusaineiksi.

Valitettavan tavanomaista on tehdä yhdessä päätettävistä asioista arvovaltakysymyksiä, jossa tiettyyn näkemykseen sisältyy myös kannanotto näkemyksen esittäjän arvovallasta. Näkemys voidaan sitoa henkilökohtaisuuksiin antamalla ymmärtää, että vastakkaiset näkemykset tulkitaan henkilöön kohdistuvana vastustamisena tai henkilökohtaisena kritiikkinä. Esim. kun sanotaan, että ”minä tiedän miten asiat ovat”, pyydetään tässä nojaamaan tämän henkilön luotettavuuteen, eikä niihin faktoihin, joihin väitetty tieto perustuu. Arvovaltakysymys on esillä myös silloin, kun päätöksentekoon osallistuu muiden päättäjien esimies tai muutoin auktoriteettiasemassa oleva. Tällöin yhdessä tehdyn päätöksen laadukkuus on pitkälti kiinni siitä, miten esimies kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja käyttää auktoriteettiasemaansa päätöksenteossa.

Tinkimätön rehellisyys

Sanomattakin on selvää, että jos päätöksentekotilanteessa esitetään tahallisesti yksipuolisia näkemyksiä unohtaen esitettyjen näkemyksen heikot puolet, vähentää se päättäjien keskinäistä luottamusta ja lisää vastakkainasettelua. Tarkoitushakuinen ikävien asioiden piilottelu on omiaan vähentämään keskinäistä luottamusta ja päätöksenteon laadukkuutta.

Päätöksenteon ihanteena ja tavoitteena ei tarvitse pitää enemmistön saamista yhden näkemyksen taakse. Vaan parempi tavoite voisi olla keskittyminen päätöksenteon laadukkuuteen. Tällöin sekä arvostetaan itsenäistä ajattelua että nähdään vaivaa ja panostetaan laajaan vakuuttuneisuuteen ja yksimielisyyteen. Joka tapauksessa tavoitteena kannattaa olla, että yhdessä toimien päätösten laadukkuus on parempi kuin yksin toimien.